Sankaritar

Päivä 8 – Se hetki

Mietin pitkään mistä hetkestä tähän kirjoitan, mutta tänään sattu niin hassu juttu taidan kirjottaa siitä vaan. Ei ole mitenkään tärkee tai huikee hetki, mutta hauska hetki kummiskin.

Tänään siis oli iha normaalikoulupäivä. Koulun jälkeen soitin äitille, kysyäkseni miun pyörästä. Niin äiti oli vaan, että oisha se pyörän tuonnu, mutta ku tää oli pelastamassa miun kissaa puusta koko päivän! No iskä sit kävi hakemassa miut kaupalta, ja mie lähin kattomaan tilannetta. Siellähä se kissa oli 10 metrin korkeudella koivussa! Palomiehetki oli käyny, mutta ei ne vaan saanu kissaa sieltä pois!! On siinäkin palomiehet hittto vie, ku eivät saa edes kissaa puusta!

No äiti kävi kahvitauolla, ja eiku uudeestaan kiipeämään puuhun! Äitillä oli sellaset kivat valjaat ja nauru siinä, että pääsee puuta pitkin kiipeämään ylöspäin, kun ei ollut oksia vasta ku n.7 metrin korkeudella. No iskä toi virvelin, että sen päähän sais muikun, ja että se kisuli haistais sen ja tulis vähän alemmas sieltä.. mutta eihä se auttanu! Ku ne kalat tipahteli vaan miun päähän sieltä saakeli! Sit äiti ei kestäny olla siellä ylläällä enää eikä se jaksanu kiivetä vielä 3 metrii.

 Joten mie urheena tyttönä pistin ylisuuret valjaat päälle ja lähin kiipeemään. Mie ku olin kiivenny jonku matkaa, iski pieni kammo, olin vaan joo nyt tulen alas! Mutta en tullukkaan, koska halusin kisulin pois sieltä! Joten loppujen lopuks sain sen sieltä alas, ja olin vaa jeee! Tein sen mihin palomiehet eivät pystyneet! Olen sankaritar!! ::D